Viimeinen tunti koulussa tuntui tosi pitkältä. Ajattelin koko ajan että minkäkölainenhan viikonlopusta tulisi. Millainen paikka se Varala olisi ja millaisia olisivat ohjaajat ja nuoret? Koulun jälkeen minä ja Melinda lähdimme Varalan urheiluopistolle.

Kun saavuimme sinne, meitä vastassa oli Kati ja Gunilla. Me ilmoittauduimme ja saimme huoneen. Se oli muuten tosi hieno. Sitten oli ruokailu, jonka jälkeen mentiin luentosaliin tutustumaan muihin ryhmäläisiin. En muista kaikkien nimiä… mutta parhaiten muistan Hannelen ja Marikan. Ne oli samanikäisiä kuin minä ja Melinda. Vain minä ja Melinda olimme Tampereelta. Kauimpaa oli yksi tyttö ja sen isä – ne oli Muhokselta. Marika ja Hannele oli Joensuusta. Suurin osa oli Helsingistä tai sen lähettyviltä.

Me puhuttiin psoriasiksesta tosi paljon, se oli mielenkiintoista. Melindakin sai paljon tietoa. Me tehtiin myös sellainen psoripuu, johon kerättiin lehtiä ja kukkia. Jokaisessa lehdessä ja kukassa oli jokin asia, joka liittyi psoriin. Esimerkiksi mikä siihen auttaa ja mitä yleensä tuli mieleen psorista. Se oli kivaa, vaikka aluksi se kuulosti tylsältä. Illalla oli vielä rentoutusta Katin ja Gunillan kanssa, sillä lailla että oli parit ja vuorotellen hierottiin toistemme selkiä.
Seuraavana päivänä sai mennä aamu-uinnille kello 7, jos jaksoi. Melinda ja minä mentiin. Se oli kivaa ja virkistävää. Sinä lauantaina oli myös paljon muuta ohjelmaa, esim. luento "Mitä psoriasis on?", jonka piti lääkäri Anna Hjerppe. Sitten me käytiin Pyynikin näkötornissa, mikä oli tosi hienoa. Ohjelmassa oli myös kalliokiipeilyä: laskettiin köydellä isoa kalliota alas. Minä en voinut siihen osallistua, koska minulla oli migreenikohtaus. Ei Melindakaan sitten viitsinyt. Illalla oli sitten levyraatia ja muuta hauskanpitoa. Ja sai mennä uimaan ja saunaan jos halusi. Minä ohjasin myös tuolileikin ja soitin ne kappaleet levyraadissa.

Sunnuntaina sitten piti lähteä. Sitä ennen oli kuitenkin rivitanssia. Siis ei mitään humppaa vaan ihan kunnon rivitanssia. Nuoretkin tykkäs vaikka aluksi oli ennakkoluuloja. Hyvästit oli kauhea paikka ja itku oli lähellä, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Onneksi sieltä sai uusia kavereita, voi pitää yhteyttä muutenkin kuin Katiin ja Gunillaan. Varala oli minusta sopiva paikka tällaiselle viikonlopulle ja toivottavasti niitä järjestettäisiin enemmänkin.
Täytyy vielä sanoa kiitokset Katille ja Gunillalle sekä Melindalle joka lähti mukaani. Ja kaikille jotka olivat tuossa ryhmässä, ilman teitä ei olisi ollut näin hienoa viikonloppua!


Teksti: Asta Karlsson,
Kuva: Gunilla Öller