Jos kaksi sisarusta yrittää selviytyä autolla kauheassa ukkosmyrkyssä Helsingin Länsisatamaan, tuloksena ei voi olla kuin muutama väärä käännös ja myöhästyminen tapaamisesta. Niin Puntilan sisarukset tulivat hieman myöhässä Nupson Tallinnan risteilylle, mutta onneksi porukka jaksoi odottaa.

Ensimmäisenä huomasin, miten nupsolaiset puhelivat vilkkaasti toistensa kanssa, vaikka he olivat tunteneet toisensa vain 15 minuuttia. Kuinka mukava olikaan tulla tällaiseen porukkaan! Matkalle lähti kaksitoista nuorta psoriaatikkoa, joista osa tunsi toisensa ilmastohoitomatkalta ja osa ei ollut tavannut ketään nuorta psoriaatikkoa aikaisemmin.

Onneksi pahin myrsky ehti laantua ennen laivan lähtöä Itämerelle. Laivamatka sujui hyvin syödessä ja toisiin tutustuessa. Tallinnassa majoituimme hotelliin, joka löytyi pienen etsimisen jälkeen. Loppuilta meni tutustuessa yöelämään. Hanke tosin vähän kilpistyi pieneen kahvilaan, jossa saattoi sentään kuulla toistensa puheen. Kuka nyt olisi halunnut kuunnella kovaa musiikkia, kun mielummin halusi keskustella toisten kanssa?

Lauantaiaamuna meitä odotti kaksi Viron psoriasisliiton naista, jotka tulivat esittelemään Tallinnaa. Olen käynyt useita kertoja Tallinnassa, mutta parhaiten siihenkin tosiaan tutustuu paikallisen kanssa. Kaupungin esittely sujui sekaisin viroksi, suomeksi ja englanniksi, mutta ymmärsimme toisiamme. Esittelykierros vei tuttuihin, mutta myös moniin uusiin paikkoihin, esim. ihanille pikku kujille. Kierroksen jälkeen oli aikaa vielä ostoksille ennen kuin laiva lähti kohti Helsinkiä. Satamasta kotiin lähdettiin sitten halauksin ja lupauksin tavata toisen kerran. Päällimmäisenä matkalta jäi mieleen hyvin kirjava joukko hyvin erilaisia ihmisiä, jotka erilaisuudestaan huolimatta tulivat hyvin toimeen keskenään. Toisaalta meitä kaikkia yhdisti yksi asia... psori.