Tumma, lumeton marraskuun pakkasaamu Tampereella. Mieli odottavana istun autossa, joka vie minua kohti Varalan urheiluopistoa. Ohi vilistävät tutuntuntuiset Pyynikin maisemat. Ajatuksissani käyn läpi mitä tulevana viikonloppuna on tiedossa: tuttujen tapaamista ja uusiin nupsolaisiin tutustumista yhteisen liikunnallisen ohjelman puitteissa. Mietin opinko jotain uutta sairaudestani tai sen hoidosta? Saanko uusia kavereita? Kuinka railakkaisiin tunnelmiin ilta päättyisi? Ja mitä sitten seuraavana päivänä tapahtuisi?

Mitä sitten oikein tapahtui?
No, hyvän ystävän halauksella alkanut viikonloppu jatkui kokouksella, tutustumisleikeillä, sählyllä, hyvällä ruoalla ja rennolla illanvietolla. Muutaman tunnin unien jälkeen tutustuimme sunnuntaina mielenkiintoiseen Aleksander -tekniikkaan asiantuntevassa opastuksessa. Ohessa tuli keskusteltua Nupson toiminnasta, sen kehittämisestä sekä vuoden 2010 tapaamisista. Oli kiva nähdä tuttuja, tavata uusia ihmisiä sekä saada ja antaa vertaistukea.

Ohi kiitäneen hetken jälkeen tajusin taas istuvani autossa. Tutut maisemat vieläkin mustempina ja märempinä, mutta suu hymyssä ja sisälläni valonliekki loistamassa.
Teksti: Maijakaisa Niemi