Nilkat lumessa tarpoen jätimme maaliskuussa väliaikaiset hyvästit rakkaalle Suomelle. Kuuden tunnin puuduttavan istumisen ja parien ilmakuoppien jälkeen olimme puolen yön jälkeen Teneriffalla. Seuraava siirtomme oli nukkumaan meno, sillä osa porukasta oli lähtenyt matkaan jo 24 tuntia aikaisemmin.

Seuraavana päivänä melkein kaikki ”käräyttivät” nahkansa, kun rannalta ei raskinut lähteä millään pois. Jatkossakin sää oli kuin linnunmaitoa, paitsi pari tuulista päivää mukaan mahtui. Viikonlopuksi paikalliset osasivat tilata hyvät kelit, sillä mittari hipoi yli 30 astetta.

Meidän onneksemme meri oli aivan lähellä ja merivesiallaskin löytyi. Saksalainen hotellimme oli rauhallinen ja kaikin puolin viihtyisä. Olimme hotellin ainoita nuoria ja espanjan sijaan kuulimme joka puolelta saksan kieltä. Sitkeästi Henkka yritti opettaa tarjoilijaamme Alexisia kiittämään suomeksi. Hotellin omistaja, harmaahapsi, oli monitaituri, joka opetti meille niin klassisen musiikin salat, Teneriffan kasviston kuin Güimarin pyramiditkin. Välillä myös harmaahapsen teräsvaimo ja koirakin vilahtivat näkökentässämme.

Saaren liikenne nosti monen karvat pystyyn, mutta onneksi kiertoajelullemme osui melko rauhallinen nuori kuljettaja. Oppaamme kertoi meille kaiken saaren historiasta parhaisiin shoppailupaikkoihin. Hänen opastuksellaan ajelimme Teiden juurella kattilanpohjalla ja sieltä huristelimme kammottavia serpeentiiniteitä pitkin La Lagunan kautta San Andresiin.

Linja-autossa ompi tunnelmaa…
Yhden päivän ensimmäisellä viikolla vietimme Las Americasissa. Perille piti päästä 40 minuutissa mutta sen sijaan körryyttelimme 1,5 tuntia paikallisbussilla kaikkien pikkukylien kautta. Jostakin syystä porukat palasivat hotellille taksikyydeillä… Liisa mökötti Americasin huonosta ostotarjonnasta, mutta muutama tyttö oli pilvissä hyvännäköisen taksikuskin ansiosta. Onneksi Liisa sai myöhemmin mahdollisuuden tyydyttää shoppailutarpeensa Santa Cruzissa.

Ruoka oli mahtavaa. Jokailtainen valkosipulikastike tosub kirveli muutenkin kärähtäneen Sannan ”Lara Croft -huulia”, mutta onneksi useimmiten jälkiruokana oli viilentävää jäätelöä.
Pojat viihtyivät jostakin syystä hyvin nakurannalla ja pyllyt punehtuivat. Kuumenneita kohtia oli mukava vilvoitella hotellin altaalla, jossa myös Merja sai kaipaamansa delfiinishown ”Panu-delfiinin” temppuillessa.

Lomallamme emme tarvinneet herätyskelloja, sillä pikkulinnut alkoivat sirkuttaa kyyhkysten huhuilun säestyksellä aamulla tasan klo 7.00. Illalla kyyhkysten mentyä nukkumaan, huhuilusta huolen piti Henkka, valitettavasti. Muuten illat menivät rattoisasti Sannan järjestämiä leikkejä leikkien ja korttia pelaten. Yhtenä iltana juhlimme myös synttäreitä ja sinä iltana luvaton juhlinta meni osalta vähän liian myöhään ja niinpä seuraavana päivänä selvisi rangaistus: vuorenvalloitus. Sanna johdolla noin kymmenkunta kaveria kapusi lähivuorelle ja mukavaa oli…

Reissumme oli todella onnistunut. Yhteishenki oli huippuluokkaa ja sää suosi. Viikonloppuna myös Valle Marinasta tuttu Leena kävi moikkaamassa meitä. Aurinkoisin mielin ja ruskettunein ihoin haluamme kiittää Leenaa vierailusta ja kaikkia muita onnistuneesta matkasta! Kiitos Sadulle, Sannalle, Iidalle, Pialle, Henkalle, Markolle, Annalle, Liisalle, Suville, Merjalle, Panulle, Jannelle, Juhanille ja Tomille!


Teksti: Merja Ruotsalainen, Suvi Lehto ja Iida Lehtomäki