Suomessa vuodenajat ovat suoraan verrannolliset stressin määrään. Talvella kiirehditään, suoritetaan ja koetaan elämän selviämisen paineet. Useimmat ihmiset sanovat kevään olevan muutoksen aikaa, minusta se on syksy. Keväällä jätetään vanha-aika ja siirrytään kesään, jolloin me suomalaisina osaamme ottaa rennosti ja paineettomasti. Kesällä huolettomuus valtaa mielemme niin laaja-alaisesti kuin se on suomalaisessa kulttuurissa mahdollista. Talven paineiden häviäminen näkyy myös iholla, kun hilseilevät läikät kuin itsestään ohentuvat ja vaalentuvat. Tavoitteeni oli aloittaa tänä kesänä ilmastohoito täällä Suomessa, rynnätä uikkarein sonnustautuneena rannoille ja kallioille. Unohtaa talven paineet ja antaa ihoni parantua hellivässä auringossa. Mutta missä olet aurinko?

Nykyisin kesällä Suomessa sataa. Muistoissani lapsuuden kesäpäivät olivat kuumia, pitkiä ja aurinkoisia. Lieneekö ajankultaamia muistoja vai ilmastomuutoksen murtamia onnen hetkiä? Valoisat yöt lipuivat ohi ja vaaleat hiukset paloivat valkoisiksi kesän paahteessa. Iho oli ruskea ja uimahousut paraatipukuni. Tänä aamuna heräsin kuitenkin kuumessa kahden peiton alta, ulkona tuulen tuivertaessa ja sama ympärivuotinen harmaus heijastuen taivaalta. Päädyin pohtimaan niitä polkuja, joita olen niin tottunut tallaamaan. Ehkä terveyteni heijastelee nyky-yhteiskunnan tahtia ja vasta lyhyen loman sattuessa kuumekin pääsee nousemaan.

Jo vuosia sitten vannoin, että en lähde kiireen pyörän mukaan pyörimään. Nykypäivämme kun on muuttunut lopullisesti menestymisen ja hyödyn tavoitteluksi. Väitän että tämä yhteiskunnallinen kehitys ei sovi psoriaatikoille. Meille psoriaatikoille parempi ratkaisu olisi Russeaun suunta "takaisin luontoon." Takaisin yksinkertaiseen elämään, jossa eletään luonnon kiertokulun armoilla. Silti jälleen viime talvena löysin itseni puremasta poskihampaitani yhteen juostessa tehtävästä toiseen. Ihoni voi huonommin kuin koskaan. Iltaisin mietin, miksi teen itselleni näin? Miksi en osaa kitkeä pois noita varsin selvästi haitallisia tapoja, jotka monimuotoisuudessaan vahingoittaa hyvinvointiani? Syyttääkö tästä kehityksestä ympäristöä vaiko olla ovelampi ja keksiä uudenlaisia ratkaisuja?

Parantavan auringon puuttuessa myöhään eilen illalla, riisuin vaatteeni ja juoksin pimenevän yön sateeseen. Jos emme voi palvoa aurinkoa, palvokaamme sadetta. Mistä tietäisimme sateen parantavista vaikutuksista? Rohkea askel kohti uudenlaisia kokemuksia voi olla monia lääkevoiteita vaikuttavampi hoitokeino. Unohtakaamme edes hetkeksi kaupungit, työpaikat ja velvollisuudet. Puetaan uikkarit ja antaa puhtaan veden helliä ihoa. Antautukaamme näin kesän tullen joutilaisuudelle ja ohitse lipuvalle ajalle. Näinä kelluvina hetkinä voimme eksyä pohtimaan niitä elämän muutoksia, jotka vaikuttaisivat kokonaisvaltaisesti hyvinvointiimme. Ensi syksynä, muutoksen edessä nuo ajatukset voivat toteutua. Jo tunti sitten päätin tämän päässä sykkivän kuumeen olevan nautinnollinen tila ja täksi päiväksi annan itselleni täyden vapauden sairastaa ja nauttia sen mukanaan tuomasta toimettomuudesta.

Panu Oranne