Matkanjohtajamme saivat mukaansa Fuerteventuralle 12 hengen joukon sekalaista sakkia eri puolilta Suomea. Pienen alkuarastelun jälkeen valloittavat persoonamme tunkeutuivat esiin ja kasassa oli pikavauhtia yhtenäinen, äärimmäisen tasokasta huumoria viljelevä joukko, jolle aurinko paistoi paria puolipilvistä päivää lukuun ottamatta koko reissun. Riu Olivia Beach Apartamentos tarjosi muutenkin hyvät puitteet. Tilavat huoneistot sopivat vallan mainiosti kovaan kortinpeluuseen ja hämäriin pokeri-iltoihin. Viihtyisän allasalueen aurinkotuoleista kävimme kovaa taistoa saksalaisia turisteja vastaan, ja läheisellä rannalla kelpasi ottaa aurinkoa, uida ja pelailla rantalentopalloa ja ultimatea. Tosin kovan tuulen vuoksi osa iskulyönneistä eksyi rajojen ulkopuolelle rantalentopalloa pelatessamme. Henkilökunta oli mukavaa ja ruoka loistavaa, tai se on ainakin ainoa selitys illasta toiseen kukkuralleen täyttyneille lautasille. Erityismaininnan ansaitsevat valkosipulimajoneesi, maukkaat pallerot ja kermaiset jäätelöt. Oman lisämausteensa tunnelmaan toivat iltaisin hotellin baarissa esitetty villi kabaree ja saksalainen musiikkitietovisa, jota monet varmasti muistelevat vielä pitkään erityisellä lämmöllä.

Oli hotellimme kuinka hyvä tahansa, tutustuimme myös saaren muihin osiin. Läheinen Corralejon kaupunki kauppoineen tuli hyvinkin tutuksi ja innokkaimmat laajensivat ostosreviiriään Fuerteventuran pääkaupunkiin, Rosarioon, asti. Eräänä aurinkoisena päivänä aalloissa mukavasti keinahdellut lautta vei meidät läheiselle Lobos-saarelle. Saarella sijaitsevan vuoren valloitus vaati verta ja hikeä, mutta huipulta avautunut näköala oli tuskan arvoinen ja rannan laguuneilla oli hyvä parannella haavoja. Mieleenpainuvin retki oli ehkä kuitenkin pikkubussimatka koko saaren ympäri. Pientä lisäjännitystä toi se, että kuljettajamme Piedro puhui ainoastaan espanjaa. Onneksi joukostamme löytyi pari sen verran kielitaitoista oppaanalkua, että saimme bussin pysäytettyä lähes jokaisessa toivomassamme kohteessa. Tutustuimme paikalliseen linja-autovarikkoon ja kolmenkymmenen kilometrin mittaiseen uimarantaan saaren eteläosassa, kaivauduimme syvälle luoliin länsirannalla ja pelkäsimme kapeilla vuoristoteillä.



Vertaistukea vailla vertaa

Päiväohjelmaan kuului sekä ilta- että aamupalaveri. Aamupalaverin tarkoitus oli saada väsyneimpienkin silmät auki, herätellä täysipäiväisen auringonoton ja liiallisen herkuttelun rasittamia lihaksia sekä kuulostella matkalaisten tuntoja. Iltapalaverissa käsiteltiin erilaisia psoriasikseen enemmän tai vähemmän liittyviä asioita. Toisinaan käsiteltävät aiheet olivat vaikeita, toisinaan nauraminen kävi liikunnasta. Palavereissa opimme enemmän toisistamme ja ehkä jopa itsestämme. Tuskin olen kovin pahasti väärässä, jos väitän, että oli jossain määrin helpottavaa tajuta, että muillakin on samanlaisia iloja ja suruja ihottumaan liittyen.

Psoriasisliiton kahden viikon mittainen nuorten ilmastohoitomatka on takana, jäljellä selvästi ohentuneita ja osaksi jopa parantuneita psoriläiskiä sekä tietenkin rutkasti hyviä muistoja ja uusia kavereita. Kaiken kaikkiaan reissu oli mahtava ja voin suositella sitä kaikille. Vielä lopuksi: la gente, ohjaajamme Satu ja Sanna, ohjattavat Linda, Lotta, Tuomas, Sakari, Heidi, Assi, Mika, Markku, Miika, Jonne ja Philippa: kiitos, kiitos, kiitos! Voidaan hyvin ja pidetään yhteyttä!


Teksti: Tuomas Viironen ja Elisa Lipponen